Heidi Hautala

MAAILMAN PARANTAMISEN AMMATTILAINEN

10 edellistä kirjoitusta

10 uusinta kirjoitusta

Aika: 14.05.2008 klo 16.35

Otsikko: Musiikkia korvilleni

 Suomi paistattelee kansainvälisissä vertailuissa korruptoimattomuuden ykkösmaana. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että poliittisen rahoituksen osalta olemme sameassa joukossa, yhdessä Kazakstanin kaltaisten maiden kanssa. Euroopan neuvoston korruptioiskuryhmä GRECO kävi tutkimassa Suomessa asiaa ja laati muutama kuukausi sitten suosituksensa. Poliittisen rahoituksen saloja on yksinkertaisesti avattava.

Aika: 29.11.2007 klo 23.55

Otsikko: Vuosikymmenen teatterikokemus - vai vuosisadan?

Kotisivuni ovat olleet teknisistä syistä rempallaan joitakin viikkoja, enkä ole pystynyt julkaisemaan niillä mitään uutta, vaikka syksyn työntäyteisimpänä aikana on tullut puhuttua, kirjoitettua ja koettua paljon. Blogi kuitenkin toimii, joten katkaisen nyt hiljaisuuden.

On pakko sanoa, että Kristian Smedsin Tuntematon sotilas on todella vuosikymmenen näytelmä. Olen iloinen, että ystäväni K. otti minut  eilen mukaansa ensi-iltaan. K., alan asiantuntija, puhuu jopa vuosisadan teatterikokemuksesta. Tämä ei todellakaan ole mitään kesäteatteria, harmittomia, peräkkäin liimattuja tuokiokuvia, mitä esimerkiksi samaan aikaan esitettävä Svenska Teaternin Mannerheim-näytelmä edustaa.

Helsingin Sanomissa Suna Vuori totesi tänään osuvasti, että Smedsin Tuntematon sotilas kertoo kalliisti lunastetusta maasta, joka on myyty halvalla. Tällaisena se on nimenomaan isänmaallinen teko, kunnianosoitus sotien veteraaneille. Vain pintaan takertuva voi kokea sen rienaukseksi.

Iltapäivälehdissä runsaasti huomiota ovat saaneet laukaukset, joita esityksen loppuhuipennuksessa ammutaan kohti yhteiskuntaelämän ja viihteen julkkiksia esittäviä kasvokuvia. Tämä "keskustelu" itsessään osoittaa jotain Suomen kollektiivisen sieluntilan loputtomasta pinnallisuudesta. Eduskunnassa tapasin useita kollegoja, joilta oli pyydetty laukauksista kommenttia, vaikka he eivät olleet edes nähneet näytelmää. Hyvä, ettei sentään ainakaan vielä liene nostettu keskustelua näytelmäntekijän rikosoikeudellisesta vastuusta. 

Symbolisia laukauksia kohti Suomi-ikoneja ei voi käsittää muuksi kuin viestiksi siitä, että eivät isämme ja isoisämme taistelleet ja kuolleet siksi, että maassa nyt vallitsee tyhjänpäiväinen viihteellisyys, hämmennys inhimillisten peruskysymysten äärellä.

Vauraus ei ole tehnyt Suomesta enää aikoihin onnellisempaa, tutkimusten mukaan suomalaiset olivat 20 vuotta sitten jopa onnellisempia kuin nyt. Kansainvälisen sensaation aikaansaanut menestys koululaisten PISA-vertailuissakin kuvaa pikemminkin mekaanista lukutaitoa kuin sydämen sivistystä ja kykyä jakaa kokemuksia ja luoda yhdessä uutta. CP-vammaista potkiva Lammio edustaa hyvinvoinnin varjossa lisääntyvää kovuutta heikko-osaisimpia kohtaan. Kaikenlaisia nahjuksia täällä hyysätään siis.

Saamme myös kosketuksen siihen alitajuiseen painolastiin, jota Suomessa koetaan vielä tänäkin päivänä Venäjää ja venäläisiä kohtaan. Venäjän muuttuminen kuukausi kuukaudelta autoritäärisemmäksi on myös seurausta kyvyttömyydestä tarkastella sotien ja niiden jälkeisen ajan pimeitä puolia silmästä silmään. Katsojien eteen asetetussa Venäjän-peilissä vilahtavat paitsi Vladimir Putinin myös Anna Politkovskajan kasvot. Haluaisinpa  nähdä Smedsin Tuntemattoman sotilaan esitettävän myös Moskovassa. 

Nähköön näytelmän mahdollisimman moni nuori ja nuori aikuinen. Se on uuden sukupolven menneisyydenhallintaa, joka auttaa ymmärtämään mistä me suomalaiset tulemme ja minne matkaamme.

 

Aika: 15.04.2007 klo 09.00

Otsikko: Hallitusneuvottelut - päivä 5

Vanhanen ja Tarja istuvat jo Säätytalon alakerran "emännän huoneessa", kun liityn joukkoon klo 8.45. Kerromme, että emme voi jatkaa neuvotteluja ennen kuin kysymys vesilaista on ratkaistu. Mitäpä jos toimittaisiin samoin kuin RKP:n kanssa: heille piinallinen vaalilain uudistus voidaan antaa eduskunnalle vain hallituspuolueiden yksimielisestä esityksestä? Näinhän on eilen sovittu.

Tarja käyttää intuitiotaan ja luettelee muutamia muitakin meille hyvin tärkeitä asioita.

Pääministeriehdokas herättää meissä luottamusta. Ilman sellaista luottamusta ei yhteisestä hallitustaipaleesta tule yhtään mitään.

Kun johtoryhmä kokoontuu yhdeksän ja kymmenen välillä, Vanhanen hoitaa alta pois joitakin helppoja asioita kuten politiikkaohjelmat. Sitten hän perustelee vaatimustamme vesilaista muille todeten, että jokaisella puolueella on elintärkeitä kysymyksiä, joissa ne eivät voi perääntyä.

Vesilain uudistus päätetään antaa eduskunnalle vain hallituspuolueiden yksimielisestä ehdotuksesta. Todetaan, että ilman erillisiäkin takeita on selvää, että myös eduskunnassa hallituspuolueiden edustajat vievät hallituksen esitykset läpi.

Ydinvoimakirjaus menee sen mukaan, mihin olemme olleet aikaisemmin valmiita eduskunnassa: Ydinvoimaa "ei saa sulkea pois", vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Y-sanan mainitseminen on tärkeää kokoomukselle.

Energiapolitiikan kolmas ydinkohta, uusiutuvan energian takuuhinnat eli syöttötariffit jäävät johtoryhmässä ennalleen: ne tulevat biokaasulaitoksille mutta eivät kuitenkaan tuulivoimalle, mikä on meille suuri pettymys. Kokonaisuudessaan kysymyksessä on kuitenkin tärkeä päänavaus, josta on hyvä jatkaa. Nyt kun olemme illan ja yön kriisin jälkeen taas mukana, moni muukin asia liikahtaa suotuisaan suuntaan, esimerkiksi turpeen uusiutuvuuden määrittelyssä ei uhmata tiedettä.

Vanhanen vetää puoluejohtajat erikseen keskustelemaan ministeriöiden jaosta.

Kuulemme hetken kuluttua, että meille esitetään kulttuuri- ja työministeriä. Päätämme pitää kiinni siitä, että haluamme tehdä ennen kaikkea kunnollista ympäristöpolitiikkaa. Vähintään on toteutettava kaavailumme, että valtioneuvoston kansliaan tulee valtiosihteeri koordinoimaan energia- ja ilmastopolitiikkaa. Jos emme saa ympäristö- tai esim. liikenneministerin salkkua, tulee myös oikeusministeriö kysymykseen. Tarjaa evästetään, että kosketus ihmisten arjen asioihin on tärkeä punnittaessa meille tulevia salkkuja.

Tunnelma käytävillä on hyvin hermostunut. Toiset avainpelurit vaikuttavat tyytyväisiltä, toiset vihaisilta. Pienissä ryhmissä kulutetaan aikaa ja katsotaan, kuka puoluejohtaja kulloinkin viivähtää kaiteen vieressä olevaan pöytään palmun katveeseen Vanhasen puhuteltavaksi.

Odottaessamme Tarjaa käymme läpi neuvottelutulosta ja valmistaudumme esittelemään sitä omalle väellemme seuraavana päivänä. Kirjataan plussia ja miinuksia. Aikuinen vastuu ei tule olemaan helppoa. Tämän parempaa emme olisi saaneet aikaan demarien kanssa. Me olemme tämän hallituksen vasen laita. Meidän avullamme hallituksen kipeät talouspäätökset tulevat kuitenkin olemaan vähän inhimillisempiä. Uusiutuva energia ja ilmastopolitiikka ovat esillä paljon vahvemmin kuin aikaisemmin. Hyvä, että kokoomus ja keskusta itsekin ymmärtävät tarvitsevansa meitä.

Tarja palaa salkkujen kanssa. Voimme saada oikeusministeriön, työministeriön ja ilmastopoliittisen valtiosihteerin tehtävän. Kombinaatio saa pääneuvotteluryhmämme yksimielisen tuen.

Työt saatetaan päätökseen, hallitusohjelma viimeistellään. Johtoryhmä kokoontuu viimeisen kerran illalla. Pääministeri johdattaa puheenjohtajat suureen tiedotustilaisuuteen. Tarja näyttää hyvältä neljän koplassa punaisessa jakussaan. Hän perustelee osallistumistamme Vanhasen toiseen hallitukseen hyvin asiapitoisesti. Muut tunnelmoivat sitäkin enemmän.

Päiväkirjamerkinnät on julkaistu koottuina Apu-lehdessä ja kokonaisuudessaan Avun verkkosivulla.

Aika: 14.04.2007 klo 08.59

Otsikko: Hallitusneuvottelut - päivä 4

Tarja ja minä saamme aamiaispalaverissa evästystä johtoryhmän kokoukseen: talousmurheiden lisäksi mainitaan samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio ja siviilipalvelusajan lyhentäminen. Energiakolmion kärkiä asetellaan: uusiutuvalle energialle takuuhinta, vesivoimarakentamiselle rajat, ydinvoima-asiassa olennaista, että energia- ja ilmastopolitiikasta löytyy sille uskottava vaihtoehto.

Johtoryhmässä ei läpimurtoja. Menopuoli auki, energiasta ei edes keskusteltu. Palaamme raportoimaan omillemme. Joku kysyy, eikö neuvottelukumppaneidemmekin kannattaisi tajuta, ettei kannata tarjota kaikkia aseita opposition käsiin jo hallitusohjelmassa. Lähetämme pienen viestintäyksikön Johanna Sumuvuoren johdolla antamaan tilannekatsauksen puoluetoimistossa koolla oleville piirien puheenjohtajille.

Lounaan jälkeen johtoryhmässä keskustellaan vesilaista. Pidämme tiukasti kiinni siitä, että vesirakentamisessa ei tuhota luonnon- ja ympäristöarvojen oikeudellista suojaa. Muotoiluamme ei hyväksytä.

Talousryhmän pääneuvottelijat marssitetaan johtoryhmään. Anni Sinnemäki puhuu energisesti köyhyyden torjunnan puolesta saaden Vanhasen uskomaan, että olemme tosissamme vaatiessamme kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotusta. Vähennys nostetaan 2 000 euroon.

Ulkomaailmassakin tapahtuu. Säätytalon portailla osoitetaan mieltä huippuyliopistoa vastaan. Moskovassa Valeri Panjushkin ja suuri joukko Toinen Venäjä -koalition rauhallisia oppositiomielenosoittajia pamputetaan ja pidätetään.

Klo 19 on taas vihreiden kokouksen vuoro. Huomaamme olevamme kynnyskysymyksen äärellä. Emme pysty kävelemään Säätytalolta pää pystyssä ulos, jos pohjoisen koski- ja allassodat alkavat uudestaan. Mietitään, minkälaista olisi elämä oppositiossa. Sitä on, mutta se ei ole varsinaisesti syy olla eduskunnassa.

Melko kiihkeässä keskustelussa kokeneimmat toteavat, että tässä ei nyt ole mitään kiirettä pois.

Pääneuvotteluryhmä päättää myöhemmin illalla perusteellisen tilannearvion jälkeen, että Tarja ja minä tapaamme Vanhasen aamulla ennen kuin työ jatkuu. Vanhanen ratkaiskoon, haluaako tarttua tilaisuuteen vai ei. Pekka Haavisto on muotoillut erinomaisen kompromissiesityksen takataskuumme. (Tämä on tietysti lasten leikkiä verrattuna Darfurin sotaherrojen taivutteluun.)

Korttelin päässä Marian Helmessä istuu illan päätteeksi ryhmä keskustalaisia ja vihreitä. Ilmapiiriä ei voi sanoa huonoksi, päinvastoin. Kaikki tietävät, missä mennään.

Aika: 13.04.2007 klo 08.58

Otsikko: Hallitusneuvottelut - päivä 3

Säätytalon ruokasalin pöydissä ei enää käydä puoluerajat ylittäviä tunnelmakeskusteluja, vaan ihmiset hakeutuvat omiensa joukkoon tiiviisiin neuvonpitoihin. Mekin haemme kahvit ja pasteijat omaan huoneeseemme. Tänään on pyrittävä ratkaisemaan peruskysymykset kaikissa ryhmissä.

Etenkin energia- ja ilmastokysymykset on saatava raiteille. Erimielisyyttä on uusiutuvan energian edistämiskeinoista, vesirakentamisesta ja tietysti ydinvoimasta, johon kukaan ei vaadikaan selkeää kantaa hallitusohjelmassa. Osaamisryhmässä joudutaan ottamaan kantaa korkeakoulujen lukukausimaksuihin. Tässä meillä on omilta päätöksentekijöiltämme hyvin lyhyt liekanaru. Saapa nähdä, kauanko vielä pystymme jatkamaan neuvotteluja.

Johtoryhmä kokoontuu. Veronalennuksia aiotaan edelleen antaa huolestuttavan paljon verrattuna palveluihin ja tulonsiirtoihin suunniteltuihin lisäpanostuksiin. Keskustalle ruoan alv-alennus on kynnyskysymys. Kokoomus vaatii tuloverojen kevennyksiä kaikille. On selvää, että tämän hallituksen pitää saada kaikki kynnelle kykenevät töihin, mutta köyhyyttäkin pitää hoitaa. Kokoomus vastustaa ehdotustamme kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostamisesta köyhimpien aseman parantamiseksi. Maailman köyhistä ei kanneta senkään vertaa huolta. Näyttää pahasti siltä, että myös tie korkeakoulujen lukukausimaksuille avataan.

Ahdas ryhmähuoneemme muistuttaa yhä enemmän esikuntaa, josta johdetaan puolustustaistelua. Kompromissiesityksiä kirjoitetaan pöydän joka kulmassa. Stressilelumme, pehmeä meksikonsusi ODA (Official Development Assistance) saa paljon hyväilyjä.

Iltamyöhällä vihreiden pääneuvottelijat käyvät läpi strategiaa. Ollaan peruskysymysten äärellä. Tuleeko lopputuloksesta kokonaisuutena siedettävä? Mitä se tulee merkitsemään puolueelle pitkällä aikavälillä? Entiset ministerimme Pekka Haavisto ja Satu Hassi esittävät myönteisimmät tilannearviot. Toteamme lopuksi, että meitä tarvitaan tässä hallituksessa, toiset tarvitsevat meitä ehkä kuitenkin enemmän kuin toiset… Nyt on ponnisteltava entistä enemmän.

Tehdään alustavaa karsintaa, jonka pohjalta talousryhmä puolestaan tekee lopullisen ehdotuksensa menoista ja veroista lauantaina.

Ensimmäistä kertaa koskettelemme kysymystä mahdollisista ministeriöistä. Haluamme ennen muuta vaikuttaa ekologisten uudistusten läpiviejinä, olemme kiinnostuneita ympäristöministerin paikasta. Oikeusministeriö mainitaan. On kuultu, että meille kaavaillaan uutta maahanmuuttoministeriä, mahdollisesti puolustusministeriä.

Satu Hassi on ihmetellyt tiedotusvälineille, kuinka kokoomuksen energiaohjelmaneuvotteluja johtaa TVO:n johtaja Martti Kätkä. Uutissulun takia tämä episodi saa huomiota enemmän kuin Satu uskoikaan. Eija-Riitta Korhola arvioi blogissaan vihreiden energianeuvottelijoita ja valittaa stay up -sukkansa rikkoutumista.

Puoluejohtajien lehdistötilaisuudessa Tarja C. on sanonut, että kaikki edellytykset saattaa neuvottelut sunnuntaihin mennessä onnistuneesti loppuun ovat olemassa. Vanhasen mukaan "kela on alkanut purkautua".

Aika: 12.04.2007 klo 08.56

Otsikko: Hallitusneuvottelut - päivä 2

Tutut politiikan toimittajat päivystävät aamuvarhaisesta iltamyöhään Säätytalon alakerrassa ja kalastavat tiedonmurusia. Tervehditään, vastaillaan yleisesti. On ollut meillä säätämistä, että julkisuuden maksimointi on käännetty sen minimoimiseksi. Muuten media alkaisi ohjata neuvotteluja, fakta muuttuisi fiktioksi ja ristiriidat alkaisivat elää omaa elämäänsä.

Valtioneuvoston kanslian tiedottajien mukaan meneillään ovat ensimmäiset hallitusneuvottelut, joita ei hallita vuodoilla. Puheenjohtajat hymyilevät kuin sfinksit päivittäisissä tiedotustilaisuuksissaan ja kuvailevat tunnelmia. Vanhasta syytetään useissa mediakommenteissa salailusta. Normaalitilanteessa kansalaisille kuuluu oikeus saada tietoa keskeneräisistäkin asioista, muutenhan niihin ei voisi vaikuttaa. Tätä periaatetta on vaalittava.

Vihreiden aamukokouksessa kuullaan alue- ja kaupunkipolitiikan jakolinjoista sekä palvelujen tuotantotapoihin liittyvistä erimielisyyksistä. Haluamme säilyttää niissä väljyyttä, tilaaja-tuottajamallia ei pidä viedä äärimmilleen etenkään, jos ei ole olemassa kunnon markkinoita.

Porukka lähtee työryhmiin. Päivystän osan päivää vihreiden huoneessa, jonka eri nurkissa yleisasiantuntijamme työstävät uusia ehdotuksia ja pitävät neuvoa. Vastoinkäymisiin auttaa tilannekomiikka. Vain pariovi erottaa vihreän leirimme taloustyöryhmän kokoushuoneesta. Saamme moitteita siitä, että ovien takaa raikuva nauru häiritsee työskentelyä.

Johtoryhmässä todetaan isoja erimielisyyksiä veronalennuksista ja menolisäyksistä. Me koemme, että köyhät unohdetaan, kun kokoomus pelkää tulo- ja kannustinloukkuja eikä hyväksy ehdotustamme nostaa ansiotulon kunnallisverovähennystä. Poikkihallinnollisista politiikkaohjelmista ollaan hyvin samaa mieltä: ainakin terveyden edistämiseen sekä työelämään tulee omat ohjelmansa. Vaalijärjestelmää ollaan valmiita uudistamaan ainakin kolmen puolueen tahdon voimalla. RKP:n huolia vielä tutkitaan. Vanhanen on innostunut ehdotuksestamme koota maahanmuuttoasiat yhteen, jopa aivan uudelle maahanmuuttoministerille. Uusi elinkeinoministeriökään ei ole enää vain aikomus.

Illan suussa kokoonnutaan taas koko vihreän väen voimin. Anni Sinnemäki ja Janina Andersson selostavat vaikeaa vääntöä veronalennusten kohdistamisesta pieni- ja keskituloisille ja lähtevät takaisin jatkamaan taistelua iltamyöhään. Tarja Cronberg kehottaa meitä muita lähtemään illallisen jälkeen kotiin keräämään voimia seuraavaa iltaa ja mahdollisesti yötä varten.

Saan kosketuksen ulkomaailmaan illastaessani Helsingissä vierailevan venäläisen toimittaja Valeri Panjushkinin kanssa. Hänen Hodorkovskista kertovan kirjansa suomennos on julkistettu päivällä. Mies on saanut paljon huomiota väitteelleen, että Venäjä ei pysty toimittamaan länteen kaasua, kun Itämeren kaasuputki valmistuu. Keskustelemme siitä, saako Venäjällä olla eri mieltä (Putinin kanssa) ja miten voisimme Suomessa tukea naapurimaamme demokraattista oppositiota. Ilta päättyy hauskoissa tunnelmissa Moskova-baarissa, jonka omistaja, Aki Kaurismäki, on Panjushkinin suuri suosikki.

Aika: 11.04.2007 klo 08.56

Otsikko: Hallitusneuvottelut - päivä 1

Avaan polkupyöräsesongin ja tärisyttelen kantakaupungin kiveyksillä Hietalahdesta Säätytalolle. Olemme käyneet vaalit tuloksella, jota ei voi moittia ja läpäisseet tärkeän seulan päästen neljän puolueen hallitusneuvotteluihin. Jos kokoomuksen sanottiin valmistautuneen koitokseen kokonaisen vuoden, oli meilläkin kirjoitettu monenlaisia ohjelmia ja suodatettu niistä koko alkuvuosi hallitusneuvottelutavoitteita, tosimielessä.

Kun demarit olivat hävinneet vaalit ja lähteneet oppositioon uudistumaan, olimme päättäneet hyvin nopeasti, että emme voi sitoa kohtaloamme heihin. Miksi demareilla olisi yksinoikeus porvariyhteistyöhön? Kun olimme kertoneet vaikuttavamme uuden politiikan puolueena mieluiten blokkirajat ylittävässä hallituksessa, arvioi Suomen Kuvalehti, että sinivihreässä hallituksessa vihreät olisivat se toinen blokki. Voisi asian näinkin nähdä!

Neuvottelut avataan yleisistunnolla, josta on tarkoitus jäädä kaikille mieleen valtiontalouden synkistyminen ikääntyvän Suomen ja maailmantalouden puristuksessa. Valtiosihteeri Raimo Sailas neuvoo pidättäytymään ruoan alvin sekä perintö- ja lahjaverojen alentamisesta – ja ylipäätään kaikesta mikä on ollut puolueiden vaalilupausten kärjessä.

Mieleen jää myös pääministeriehdokkaan kehotus neuvottelijoille tulla puhumaan, jos "ahistaa". Pitää uskaltaa tehdä hiukan pelottaviakin asioita, todetaan vihreiden neuvotteluryhmässä, ahdistusta jo vähän ennakoiden.

Asetumme taloksi. Säätytalon aulatiloissa päivystää näemmä suuri joukko suomalaisen yhteiskunnan edunvalvojia ay-järjestöistä elinkeinoelämään valmiina antamaan tärkeää tietoa. Hämmästyn siitä, että käytävävaikuttajilla on paikkoja myös itse neuvottelupöydissä. Varsinkin kokoomuksen neuvottelijoiden sähköpostiosoitteissa on Varustamoyhdistystä, Elisaa, Kiinteistöliittoa, Akavaa, TVO:a ja Suomen Yrittäjiä. Mitenkähän muissa maissa?

Lounaan jälkeen alkaa varsinainen työ kuudessa teemaryhmässä. Tarja Cronberg ja minä olemme vihreiden edustajat johtoryhmässä, joka myös pitää ensimmäisen kokouksensa. Isoilla puolueilla on edelleen lasikatto: johtoryhmän työhön osallistuvista 12 sisäpiiriläisestä kolme on naisia, Tarjan ja minun lisäkseni vain RKP:n puoluesihteeri Ulla Achrén.

Viikon aikana tämä ryhmä ratkoo erimielisyydet, joita työryhmät itse eivät pysty ratkaisemaan. Puoluesihteerit ryhtyvät selvittämään vaalijärjestelmän uudistamista. Toisia määrätään kirjoittamaan hallitusohjelman korkealentoista johdantoa. Jyri Häkämies alkaa vetää ryhmää, joka pohtii valtionhallinnon uudistuksia ja ministeriöiden toimialajakoa.

Syntyy tunne, että Vanhanen on valinnut hallituspohjansa, keskusteluilmapiiri on hyvin myönteinen. Tarjan kanssa toki tiedämme, että asiakysymysten osalta vaikeinta on meillä.

Tämä tunne vahvistuu, kun vihreiden laaja kokoonpano käy illalla läpi eri työryhmien keskusteluja. Joidenkin työryhmien vetäjät eivät ole vieläkään jakaneet pohjapaperia. Asiantuntijoita aiotaan kuulla määrättömästi ainakin elinkeino- ja ympäristöryhmässä. Valopilkkujakin on: perusturvaa halutaan lähteä uudistamaan, turvallisuuskäsitys on laaja, kehitysyhteistyövaroja ollaan valmiita korottamaan, maahanmuuttoasioita halutaan painottaa ja koota yhteen.

Talousryhmässä on jo käyty tiukkaa ottelua ns. jakovaran käyttämisestä veronalennuksiin ja menolisäyksiin. Ruoan alvin alennusta koko skaalalla haluaa vain keskusta. Kaikki muut painottaisivat alennusta terveyden edistämiseen kuten marjoihin, hedelmiin ja vihanneksiin. Innovaatioyliopistoa, jota me pidämme yltiöpäisenä hankkeena, taas kannattavat kaikki muut.

Energia- ja ilmastopolitiikan ristiriidat noteerataan ja pannaan tehoseurantaan. Päätetään olla tekemättä hätiköityjä johtopäätöksiä.

Puoluesihteeri Ari Heikkinen viestittää klo 22.45 sähköpostilla sille vihreälle joukolle, joka tekee lopullisen päätöksen hallitukseen osallistumisesta: "Huomisen kuluessa täsmentyy, missä meidän kannaltamme hankalat kysymykset ovat. Sitä ennen täytyy hiukan nukkua, sillä huomisiltana ei varmaan pääse kotiin näin aikaisin."

Aika: 18.03.2007 klo 11.58

Otsikko: AURINKOISTA VAALIPÄIVÄÄ!

Olen kokenut elämässäni ehdokkaana lukuisia - ellen lukemattomia - vaalipäiviä, ja tappanut aikaa vaihtelevilla tavoilla. Tämä poikkeaa useimmista siinä, että vihreiden turuilta ja toreilta tuoma palaute on erilaista kuin varmasti koskaan ennen. Ihmiset ovat olleet enimmäkseen kiinnostuneita tai hyvin kiinnostuneita. Teemamme - perustuloavaus, ilmastonmuutoksen vaatimat konkreettiset toimet, työelämän murros - ovat näkyneet ja pakottaneet muita puolueita ottamaan kantaa.  

Päätin eilen oman vaalityöni Keski-Uudenmaan radanvarsikaupunkeihin suuntautuneen junakiertueen jälkeen Kolmen sepän patsaalle keskelle Helsinkiä. Oli hauskaa toimia ehdokasneuvojana monille helsinkiläisille äänestäjille, itse kun olen ehdolla Uudellamaalla. Tarjosin kullekin hänen kuvaukseensa sopivaa valintaa huiman hienolta listalta.

Ratikkapysäkillä eräs ystävällinen mies huomautti minulle, että sateenvarjo kannattaisi sulkea, koska nyt ei enää satanut. Kaupassa toivotettiin onnea. Räntä ja viima olivat tuottaneet kestokylmän, ja hoidin sitä loppuillan untuvapeiton alla ja saunassa. Nukahdin lopulta katsoessani televisiosta painajaiselokuvaa pariskunnasta, joka päätyy sukellusretkellään haiden ruoaksi.

Eniten jännitän vihreiden läpimurtoa uusissa vaalipiireissä, joissa äänikynnys tai konservatiivisuus ovat olleet tähän asti esteenä. Kun vaalilaki on jäänyt tältäkin hallitukselta uusimatta, on tarvittu vaaliliittoja.Niitä ei todellakaan solmita rakkauden tunteesta, vaan silkasta pakosta. Siksi myös partnerit voivat vaihdella eri vaalipiireissä. Vihreillä vaaliliittoja on nyt SDP:n, vasemmistoliiton ja kokoomuksen kanssa. Kansanedustajan paikkaan tarvitaan useissa vaalipiireissä pitkälti yli kymmenen prosenttia. Sellainen kynnys on mahdoton jopa keskisuuren puolueen ylittää omin voimin. 

Huvittavaa kyllä, vaaliliiton muut osapuolet ovat oikein puoluejohtajiensa suulla närkästyneet siitä, että vihreät ovat ilmoittaneet äänestäjille, kenen toivovat tulevan valituksi. Kuitenkin tällainen äänten keskittäminen on ainoa tapa pärjätä liitossa. Timo Törmänen Lapissa, Heli Järvinen Etelä-Savossa ja Raimo Tuomainen Pohjois-Savossa ovat nyt aivan huikealla tavalla kiinni eduskuntapaikassa. 

Puheenjohtajamme Tarja Cronberg joutuu taistelemaan paikastaan Pohjois-Karjalassa ilman vaaliliiton antamaa apua, mutta "tarjalaiset" ovatkin saaneet aikaan maakunnan kaikkien aikaan jännittävimmän vaalin. Tarjalle vielä kovasti onnea ja illalla nähdään!

Täällä Helsingissä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta - ainakin toistaiseksi. Taidankin nyt lähteä äänestämään!

Aika: 12.03.2007 klo 10.35

Otsikko: Vieraskynä - Mitä ajassa liikkuu?

Heidi järjesti Espoon kaupunginteatterilla viime lauantaina erilaisen keskustelutilaisuuden, johon hän oli kutsunut paikalle joukon mielenkiintoisia, sanavalmiita ajattelijoita kulttuurin eri sektoreilta. Keskustelu muodostui kovasti osallistujiensa näköiseksi – mukaansatempaavaksi ja ajan hermolla liikkuvaksi.



Klockriketeaternin johtaja Kristin Olsoni aloitti puhumalla ihmiskunnan suurimmista synneistä, ahneudesta ja mukavuudenhalusta. Toisaalta Olsoni kehui sitä keskustelua ja ajatuksia, joita onnistunut teatteriesitys katsojissaan pystyy herättämään. Espoon kaupunginteatterille uskontoteemaisen näytelmän Kuume vastikään ohjannut Pirkko Saisio näki ajalle ominaista ahneutta myös siinä, että kirkko on unohtanut tyystin Jeesuksen aikanaan saarnaaman luopumisen teologian käsitteen.

Elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo näki ilmastonmuutoksessa mahdollisuuden uuden ihmisten välisen yhteyden etsintään – luonnon pelastamiseksi ollaan kenties valmiita uhrauksiin. Puhujat olivat yksimielisiä siitä, että suurin osa ihmisistä elää, ei kuitenkaan sokeudesta eikä tyhmyydestä, sellaista elämää, mitä he eivät kuitenkaan halua. Kiire on aiheuttanut sen, että ihmisiltä puuttuu se jokin, jolla päästäisiin siihen verkkarit ja saunakalja – elämään, johon suurin osa suomalaisista pyrkii amerikkalaisen kapitalismin ihanteidenkin vastaisesti.

Yleisön joukosta nousi esiin mielenkiintoinen ajatus yhteiskuntakiusaamisesta. Koulu- ja työpaikkakiusaamisen ohella on syntynyt uusii, ihmisoikeusloukkauksenakin pidettävä kiusaamisen alalaji, johon työttömät joutuvat nöyrtymään.

Pirjo Honkasalo oli huolestunut panslavismin esiin noususta Venäjällä. Ortodoksisen kirkon ja vallanpitäjien hellimä ajatus pyhästä Venäjästä näkyy nykyisin myös Honkasalon venäläiskollegoiden ajattelussa ja jopa ulkoisessa olemuksessa. Imperialismi on syvällä venäläisessä ihmisessä, joka kokee rikollisuuden ja korruption sijaan maansa suurimmaksi ongelmaksi häpeän tunteen. Jopa kerjäläinen voi kokea tällöin olonsa arvokkaaksi, jos hän vain voi pitää maataan suurena ja mahtavana.

Kirjailija Sofi Oksanen toi esiin, kuinka Venäjälle ei kuitenkaan pidä mennä opettamaan ylhäältä käsin länsimaisia arvoja kuten feminismiä, koska tämä koetaan nöyryyttävänä neuvomisena. Oksanen myös jatkoi hieman Parnasson artikkelissa aloittamaansa keskustelua sirppi ja vasara – tematiikan kritiikittömästä nostalgisoinnista länsimaissa.

Pirkko Saisio totesi, että Suomen suurin rajoitus sananvapaudelle on kulttuurin viihteellistyminen. Kun elokuvat suunnataan fyysisesti tai henkisesti 12-vuotiaille ja suurten teattereiden päänäyttämöjen esitysten on oltava tarpeeksi viihteellisiä, tarttuu itsesensuuri kaikkiin, jotka haluavat elää taiteellaan.

Pirjo Honkasalo on puolestaan huomannut, kuinka tehometsätalouden kritisointi on edelleen tabu, johon esimerkiksi Yle ei tahdo tarttua. Honkasalon mukaan metsänomistajapapat haastetaan oikeuteen, koska he eivät halua hoitaa maitaan, kenenkään kyseenalaistamatta käräjöinnin oikeellisuutta.

Kirjailija-ohjaaja Alexis Kouros totesikin, että teollisuusjohtajat ja poliitikot paljastavat todelliset, radikaalimmat ajatuksensa vasta muistelmissaan. Kouros spekuloi, löytyykö Tarja Halosen muistelmista aikanaan kohta, jossa hän kertoo kylmien väreiden kulkeneen selkäpiitään pitkin George W. Bushin tapaamisissa.

Tästä keskustelu siirtyi USA:n Bushin vastaisten aktiivien tilanteeseen. Pirjo Honkasalo kertoi vastustajien kokevan olonsa yhä ahdistuneemmaksi fundamentalistikristittyjen saadessa enenevässä määrin sananvaltaa republikaanipuolueessa ja katkaistessa Jumalaan vetoamalla siivet yhdysvaltalaiselle poliittiselle keskustelulle muutoin ominaiselta rationaaliselta argumentoinnilta. USA:n kulttuurivalta on kuitenkin edelleen kiistaton: hunnunkin alta löytyy länsimaiselle ajattelulle altis ihminen.

Suomi on perinteisesti pysynyt puhtaana imperialismi-syytöksistä, mutta nyt tilanne on muuttunut. Pirjo Honkasalo kertoi nähneensä argentiinalaisen elokuvan, jossa Suomen metsäteollisuutta syytettiin toiminnaltaan imperialistiseksi siinä missä muitakin länsimaita. Elokuvassa kerrottiin eukalyptusplantaaseista, jotka istutetaan viljelysmaille, käytetään loppuun ja hylätään seuraavaan kohteeseen siirtyen.

Keskustelun lopuksi siteerattiin Juha Siltasta, joka on kertonut, ettei ryhtynyt tieteilijäksi vaan taiteilijaksi, koska taiteilijan ei tarvitse perustella. Tämä keskustelu kertoi kyllä vallan muusta; juuri siitä kriittisestä ajattelusta, jota Heidikin peräänkuulutti jo ala-asteelle sopivaksi kouluaineeksi. 

Anna-Stiina Lundqvist
Kirjoittaja on Heidi Hautalan avustaja

Aika: 11.03.2007 klo 19.11

Otsikko: Uusia avauksia - vai pää pensaaseen?

Maahanmuuttoasiat ovat aika herkkiä, huomasin taas, kun olimme perjantaina Anni Sinnemäen ja Tapio Laakson kanssa julkistaneet vihreän maahanmuutto-ohjelman.

Lauantain leppoisat aamukahvit olivat menneet väärään kurkkuun eräiltä, jotka olivat lukeneet minun ehdottaneen maahanmuuttajille kiintiöitä yrityksiin.

Maa, jossa Helsingin Sanomien NYT-liitteen mukaan melkein 40 prosenttia kyselyyn vastaajista sulkisi rajat maahanmuuttajilta, on vaarassa kuihduttaa kansantaloutensa väestön ikääntyessä. Maahanmuuttajia tarvitaan, muun uskotteleminen on tosiasioiden kieltämistä.

Ajatukseni lähtee siitä, että kiintiöitä hyvinkin tarvitaan, koska maahanmuuttajat törmäävät Suomessa jatkuvasti etniseen syrjintään työhönotossa. Voi riittää, että etunimi on Ahmed tai haastattelussa paljastuu valkeasta poikkeava ihonväri. Ei ole kenenkään etu, että maahanmuuttajat eivät työllisty.

Suomessakin voitaisiin harkita, että nimenomaan julkisen sektorin työnantajia velvoitettaisiin palkkaamaan työntekijöikseen kuntansa maahanmuuttajia vastaava osuus väestöstä. Laki antaa mahdollisuuden tällaiseen ns. positiiviseen erityiskohteluun. Tällä voidaan tasoittaa esim. vammaisten tai maahanmuuttotaustaisten tietä työelämään. Näin on toimittu esimerkiksi Hollannissa ja Britanniassa.

En sen sijaan ehdota, että yksityisiä yrityksiä velvoitettaisiin lailla maahanmuuttajille varattuihin kiintiöihin. Pienyrityksille ne olisivat myös mahdottomia toteuttaa.

Mutta yritysmaailmassa on hyviä esikuvia. Suomen Posti Oyj, jonka työntekijät edustavat yli 30 eri kansallisuutta, ansaitsee onnittelut. Se palkkasi juuri ensimmäisen uussuomalaisen kehityspäällikön. Posti ei edes kulkisi ilman maahanmuuttajia.

Samalla tavalla riippuvaisia uussuomalaisesta työvoimasta ovat muun muassa monet hotelli-, ja siivous- ja muiden palvelualojen yritykset erityisesti pääkaupunkiseudulla. Maahanmuuttajien osallistamisesta on tulossa niille kilpailuvaltti.

Valtiovaltakin voi edistää maahanmuuttajien työllistymistä – jopa yksityisissä yrityksissä. Hyvä esimerkki tulee Britanniasta, jossa isoja julkisia hankintoja kilpailutettaessa on alettu antaa lisäpisteitä maahanmuuttajia hyvin työllistäneille palveluntarjoajille.

Miksei Suomessakin?

P.S. Sain kyllä vähän kehujakin rohkeudesta esittää uusia avauksia jopa näin vaalien alla. Myös Turun Sanomien ja Aamulehden toimittaja Taneli Heikka sanoi vihreiden erottuvan asia-avauksillaan yhä enemmän muista puolueista, jotka keskittyvät mielikuvien rakenteluun. Tosin Heikka piti strategiaamme riskialttiina tavoiteltaessa vaurastuneen keskiluokan ääniä... - Mutta sanon, että mieluummin riskiavauksia kuin pää pensaaseen.