Heidi Hautala

Heidi Hautala

MAAILMAN PARANTAMISEN AMMATTILAINEN

www.heidihautala.net

10 edellistä kirjoitusta

10 uusinta kirjoitusta



Aika: 19.07.2009 klo 14.51

Otsikko: Minne blogi hävisi? Omille verkkosivuilleni!

Tässä blogissa on ollut hiljaista.

Tähän on yksinkertainen syy: Blogini on toiminut jo jonkin aikaa verkkosivuillani osoitteessa www.heidihautala.fi. Samasta osoitteesta pääset lukemaan myös uutisiani, tiedotteitani sekä englanninkielistä ihmisoikeuspäiväkirjaani.

Tervetuloa!


kommentoi kirjoitusta



Aika: 25.04.2009 klo 13.48

Otsikko: Sisäinen adoptio etenee


Yksi vihreiden saavutuksia hallitusohjelmasta sovittaessa oli, että suhteensa rekisteröineille mies- ja naispareille luodaan oikeus adoptoida toistensa lapsia, biologisen vanhemman suostumuksella. Perjantaina koitti tärkeä etappi, kun lakivaliokunta johdollani hyväksyi tämän lakiesityksen omalta osaltaan. Keskustelu siitä alkaa eduskunnan täysistunnossa 5.5. 

Laki on tärkeä erityisesti niille lapsille, jotka elävän samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä. Pian näillä lapsilla on samat oikeudet ja turva elämälleen perheessä kuin muillakin lapsilla. 

Lakivaliokunnassa lakia asettui vastustamaan viisi edustajaa viidestätoista. Perussuomalaisten lisäksi osa hallituspuolueiden, keskustan ja kokoomuksen, edustajia nousi vastustamaan sitä omantunnon vapauden nimissä. Heidän mielipiteensä ovat surullisia niille lapsille ja perheille, joiden arkielämää laki koskettaa.

Lakivalikunnan puheenjohtajana voin kuitenkin iloita siitä, että nyt keskustelu on ollut kaikin puolin rauhallisempaa ja tasapainoisempaa kuin silloin, kun mies- ja naisparit saivat oikeuden rekisteröidä parisuhteensa, ja kun myöhemmin naispareille ja itsellisille naisille tuli oikeus hedelmöityshoitoihin. Kiitos Kirkkohallitukselle, Mannerheimin lastensuojeluliitolle ja muille rakentavista kannanotoista!

Vihreät ovat yksimielisesti nais- ja miesparien ja heidän lastensa asemaa parantavan esityksen kannalla. Kun laki hyväksytään toukokuussa eduskunnassa selvällä enemmistöllä, Suomi ottaa tärkeän askelen kohti muita Pohjoismaita, joissa samaa sukupuolta olevien parien oikeudet ovat huomattavasti meitä edellä.


Kirjoitus ilmestynyt myös Vihreiden blogissa 25.04.2009.

kommentoi kirjoitusta



Aika: 30.03.2009 klo 09.34

Otsikko: Berliinin muurin haamukipuja


Osallistuin viikko sitten Berliinissä vihreiden Heinrich Böll -säätiön  Euroopan tulevaisuuskeskusteluun muurin murtumisen 20-vuotisjuhlavuoden  merkeissä. Pilakuvissa entisen muurin kohdalle piirretään vielä joskus  näkymätön muuri, jonka kahden puolen ihmismassat ihmettelevät toisiaan. Poliittisesta jakolinjasta on kuitenkin 20 vuodessa tullut valtaosin  sosiaalinen kuilu, joka ei enää täysin kulje uusien ja vanhojen  osavaltioiden rajaa pitkin. Siitä on osoituksena DDR:n valtapuolueen  perillisen lännenkin puolella korjaama menestys, jota on ruokittu köyhyyttä tuottavilla sosiaaliturvan ”uudistuksilla”. Sosiaalinen  kahtiajako on muurin murtumisen merkkivuoden tärkeä teema.

Saksa on menneisyydenhallinnan esimerkki. Se on kyennyt käsittelemään  kahden diktatuurin rikokset. Viime vuosina on jo voitu väitellä siitä,  olisiko aika sulauttaa Stasi-arkistot osaksi yleistä  valtakunnanarkistoa. Laajemmassa tarkastelussa Berliinin muurista on  vielä jäljellä merkittävä palanen. Neuvostoliiton hajotessa vihaiset aktivistijoukot eivät vallanneet KGB:n päämajaa ja ottaneet arkistoja haltuunsa, kuten tapahtui Berliinissä tammikuussa 1990. Elokuussa 1991 Moskovan Ljubjanka-aukiolta KGB:n edustalta kaadettiin salaisen poliisin perustajan patsas, mutta siihen  se sitten jäikin. Tästä kärsitään koko Euroopassa.

Tuntui eksoottiselta kertoa Berliinissä, että Suomessa tultaisiin  muutaman päivän päästä järjestämään ”antifasistien” mielenosoitus  venäläisin ja vironvenäläisin vahvistuksin, aiheena Viron kevään 1949  kyyditykset ja muut kommunismin rikokset, mutta myös esimerkiksi Viron  juutalaisten kohtaloa käsittelevän kirjan julkaiseminen muka Venäjän  vastaisena.

Venäjän suurvallan palautusprojektissa Neuvostoliitto pelasti Euroopan  suurin uhrauksin fasismilta, ja tätä perintöä Viroon ja muihin Baltian  maihin pesiytyneet fasistiset elementit nyt uhkaavat. Dosentti Johan Bäckmanin mediatemppu kääntyi Suomessa lopulta  palvelemaan avointa keskustelua menneisyydestä, jota meilläkään ei ole liikaa. Mutta Kremlin hallitsemilla television pääkanavilla tämä  suomalaisten antifasistien ”johtaja” valjastettiin näyttävästi  pönkittämään vallanpitäjille edullista menneisyysmyyttiä. Toisen maailmansodan päättymisen 65-vuotispäivää juhlitaan aivan pian  Punaisella torilla Voiton päivän paraatissa. Se tulee olemaan piinallista katsottavaa.

Valitettavasti Euroopan unionista ei ole ollut kulttuuriseksi  projektiksi, joka olisi auttanut kaatamaan Berliinin muuria
mantereeltamme laajemmin. Vaikka menneisyydenhallintaa on vaikea edistää  ulkopuolelta, nyt voisi kuitenkin olla yhteisten historiafoorumien aika.

kommentoi kirjoitusta



Aika: 04.02.2009 klo 13.37

Otsikko: "Suomi-joukkuetta" tarvitaan avoimuuden puolustuksessa


Pääministeriä piti eilen kuppilan pöydässä oikein kiittää hänen toissapäiväisestä EU-seminaaristaan.

Virkistävää keskustelua oli ilo seurata. (Pari hauskaa sammakkoa tosin jäi erityisen hyvin mieleeni. Alexander Stubb puhui nimittäin vahingossa presidentti Mahtisaaresta, ja Astrid Thors puolestaan kutsui Stubbia innostuksissaan pääministeriksi.)

Vanhanen näyttää suututtaneen suomalaismeppejä Anneli Jäätteenmäestä Sirpa Pietikäiseen. Hän valitti euroedustajien vähät välittäneen siitä, että parlamentin kanta työaikadirektiiviin aiheuttaisi isoja ongelmia suomalaisille terveyskeskuksille. Lääkärienkin työn kun pitäisi mahtua sovittuun enimmäisviikkotuntimäärään. Vain kaksi meppiä oli äänestänyt "oikein".

Mielestäni pääministeri voisi ymmärtää paremmin sitä, että valtaosa suomalaisistakin euroedustajista oli nähnyt asian eurooppalaisena työsuojelukysymyksenä. Keskustelua meppien kanssa olisi varmasti tarvittu enemmän, ja sitä Vanhanen lupasikin järjestää.

Pääministerin puheet EU-parlamentin merkityksen kasvusta ja sen paremmasta huomioimisesta kansallisessa EU-politiikassa saivat vähemmän huomiota. Ne olivat hyvin osuvia, ja tulivat tuoreelle eurovaaliehdokkaalle kuin Manulle illallinen.

Pääministeri antoi tunnustusta Euroopan parlamentille. Hänen mukaansa parlamentissa kyetään tekemään sellaisia poliittisia ratkaisuja, joilla pystytään aukomaan umpisolmuja jäsenmaiden välilläkin, eikä Suomen pidä tätä pelätä. Hieno juttu, että pääministeri on valmiimpi yhä tiiviimpään yhteistyöhön euroedustajien kanssa. Vanhasen sanoin Suomen pitää pystyä paremmin vaikuttamaan Euroopan parlamentissa ja tunnistaa sen poliittisten ryhmien vaikutusvalta laadittaessa eurooppalaisia lakeja. Oikein!

Otan yhden esimerkin. Eduskunta ja oikeusministeriö ovat viime kuukaudet tehneet hartiavoimin töitä EU:n päätöksenteon avoimuuden puolustamiseksi. Yhteinen saavutuksemme vuosikymmenen alusta, pohjoismaista tasoa vastaava asiakirjajulkisuus, on näet parhaillaan vaakalaudalla. Lähiviikot ratkaisevat, pitääkö edes kansalaisia edustava parlamentti siitä kiinni, kun komissio ja suuri joukko jäsenmaita ovat valmiita vetämään esirippua tiukemmin kiinni. Yhteistyö suomalaisten euroedustajien kuten juuri Anneli Jäätteenmäen ja Sirpa Pietikäisen kanssa on tässä asiassa hyvin tärkeää, jos haluamme estää sen katastrofin, että juuri ennen eurovaaleja otetaankin askelia taaksepäin salailun aikaan. Tässä "Suomi-joukkue" toimii parhaimmillaan, vaikka tehtävä onkin vaikea.

Pääministeri haluaa parlamenttiin "taitavia vaikuttajia ajamaan suomalaisten ja Euroopan yhteisiä etuja". Sanoisin, että ehdokkaiden mielipiteet ovat toki tärkeitä, mutta jokainen pitäisi panna testiin, jolla selvitetään, kuinka hyvin kukin pystyy toimimaan tositilanteessa ja löytämään polkuja kohti tavoiteltua päämäärää. Tärkeää on ehdokkaan kyky toimia ennakkoluulottomasti ja aktiivisesti verkostoissa, joissa on mahdollisimman monenlaisia toimijoita. Olen itse valmis vaihtamaan tähystyspaikkaani eduskunnasta europarlamenttiin ilman aikomustakaan kadota horisontin taakse.

Blogimerkintä on julkaistu myös Vihreiden blogissa

2 kommenttia | kommentoi kirjoitusta



Aika: 24.11.2008 klo 10.32

Otsikko: Politiikka pois politiikasta – kaikki valta yhtiölle?


SAK:n puheenjohtajaehdokkaana mainittu edunvalvontajohtaja Lauri Lyly antaisi markkinavoimien päättää, kuinka monta uutta ydinvoimalaa Suomeen rakennetaan. Hän arvostelee maan hallitusta siitä, että se haluaa rajoittaa niiden lukumäärää.

On surullista todeta jälleen kerran, miten kauas ammattiyhdistysliike on harhautunut juuriltaan. Kun jopa poliittinen oikeisto vaatii finanssihaaksirikon jälkeen markkinoiden säätelyä, SAK:n edunvalvontajohtaja antaisi päätöksenteon ydinvoimasta yhtiöiden käsiin. Politiikka pois politiikasta, kuuluu ay-johtajan neuvo.

Lyly väheksyy ydinenergialakia, jonka mukaan hallituksen ja eduskunnan on arvioitava jokainen ydinvoimalahakemus erikseen ja pohdittava, onko hanke yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Lainsäätäjä on nimenomaisesti halunnut säilyttää poliittisen harkinnan asiassa, jossa riskit ovat valtaisia ja jätteitä täytyy säilöä satoja tuhansia vuosia.

Eri puolilla Suomea on parhaillaan vireillä viisi ydinvoimalahanketta. Tilanne on aivan ainutlaatuinen aikaisempaan ja myös muihin länsimaihin verrattuna. Kannattaako juuri Suomen haluta Euroopan ydinparatiisiksi, uraanikaivoksineen ja ydinjätehautoineen? Ydinvoimakeskustelu on Suomessa kutistunut sen pohtimiseksi, kuinka monta ydinvoimalaa tarvitaan.

Samaan aikaan kovasta onnestaan kansainvälisesti tunnettua Olkiluoto 3:sta rakentava Areva on tyytymätön uraaninvaltauslupiensa viipymiseen. Yhtiö on nyt ottanut oikeuden omiin käsiinsä Ranualla ja ryhtynyt uraaninhimossaan kaivamaan syviä monttuja, kaivoslaista välittämättä. Areva jopa harkitsee tekevänsä työ- ja elinkeinoministeriön hidastelusta oikeuskanslerille tutkintapyynnön!

Näin mustasta tulee valkoista ja valkoisesta mustaa.

Ympäri Suomea ihmiset saavat kokea, kuinka ydinvoimahankkeita edistetään painostamalla ja pakottaen. Kuopion piispa Wille Riekkinen puhui kesällä Kontiolahden ja Enon uraanikaivoshanketta vastaan, ja nyt hänestä on tehty tuomiokapitulille kantelu. No, onneksi Simon kirkkoherra on sitä mieltä, että Luoja on luonut ydinvoiman ihmisen hyödynnettäväksi. Fennovoimalle tämä lausunto oli siunaus sen havitellessa ydinvoimalaa Simoon.

Ydinvoimala- ja uraanikaivoshankkeet piinaavat erityisesti köyhiä, syrjäisiä alueita. Olisi jo aika huomata, kuinka että ydinvoima kylvää riitaa ja hajottaa voimia, joita ne nimenomaan tarvitsevat elinvoimaisiksi kehittyäkseen.

Antautuminen ydinvoimalle on mielikuvituksen ja tahdon puutetta. Vaihtoehtoja on. Maailmalta kantautuu tietoja, että uusiutuva energia on valtaisan boomin edessä, finanssikriisistäkin huolimatta.

Sähkömarkkinat yhdentyvät Euroopassa sellaista vauhtia, että ajatus kotimaisesta sähköntuotannosta ja omavaraisuudesta on muodostumassa illuusioksi.

Blogimerkintä on julkaistu myös Vihreiden blogissa

1 kommenttia | kommentoi kirjoitusta



Aika: 24.10.2008 klo 11.16

Otsikko: Hu Jian Saharov-palkinto on ilouutinen


Iloitsen siitä uutisesta, että kiinalainen ihmisoikeusaktivisti Hu Jia on saanut Euroopan parlamentin myöntämän Saharov-palkinnon. Yritin tavata Hun vaimon Pekingissä Aasialais-eurooppalaiseen kansalaisfoorumin aikana, mutta vierailuni estettiin. Alla blogimerkintä tapahtumien kulusta. 

Porkkanamehua toisinajattelijan vauvalle
16.10.2008 klo 8.54

Olen ollut tämän viikon Pekingissä osallistumassa seitsemänteen Aasialais-eurooppalaiseen kansalaisfoorumiin (AEPF7), joka edeltää Aasian ja EU:n valtionjohtajien huippukokousta (ASEM).


Foorumin jo päättyessä päätin lähteä tapaamaan Hu Jian, tunnetun, vangitun toisinajattelijan vaimoa Zengiä, joka on kotiarestissa pienen vauvan kanssa. 33-vuotias Hu Jia on tuomittu kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen mielipiteidensä takia. Hän on muuten yksi niistä, joita veikattiin äskettäin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Kiina esitti pelkistä spekulaatioista jyrkän vastalauseen.


Otin mukaani kassillisen ruokaa erityisesti ajatellen pariskunnan alle vuoden vanhaa Qianci-vauvaa. Minua oli Amnestysta pyydetty viemään syntymäpäiväonnittelut Zengille, joka täytti viime viikolla 25 vuotta.


Amnestylta Suomesta saamastani kiinankielisestä osoitteesta oli apua, taksinkuljettaja löysi sen avulla lopulta perille. Alue on ehkä 30 km kaakkoon keskustasta Thongzhoun alueella. Taksin onnistui ajaa sisään BOBO Freedom (= vapaus!) Cityyn sisälle tiukan poliisivartion ohitse.


Olipa muuten viehko pohjoismaistyyppinen asuinalue, vehreä ja moderni, joen rannalla. Talon n:o 76 portilla oli kaksi siviilivartijaa, jotka olivat peräänantamattomia, kun ilmoitin haluavani vierailla huoneistossa n:o 542. Toinen puhui sen verran englantia että ymmärsimme toistemme vastakkaiset pyrkimykset vallan hyvin. Hän kehotti minua soittamaan Zengille (tämän nimeä lausumatta).


Numeroa minulla ei ollut, ja kun yritin sitä asiantunteville tahoille soittamalla hankkia, kävi ilmi, ettei Zengillä tiedetä olevan puhelinta. - ”We don’t know you”, vartija toisteli vinosti hymyillen, minkä jälkeen esitin henkilöllisyyteni. Hän kopioi tiedot paperilapulle, mutta eipähän tämän ollut tarkoituskaan olla mikään salavisiitti.


Sitten tuli paikalle isompi pomo, joka isännän elkein alkoi karjua alaiselleen, jopa hiukan töni häntä silmieni edessä.


Mieshän tästä pelästyi ja ylimielinen vallantunne minua kohtaan oli haihtunut hetkessä. Varmaan hän oli mennyt liian pitkälle, kun oli antanut minun tehdä erilaisia ratkaisuehdotuksiani vartin verran.


Mikään ei auttanut, ja palasin juuri äsken samalla taksilla takaisin Beijingin keskustaan. Taksikuski pysyi kaiken aikaa ihmeen tyynenä, mistä olin kiitollinen.


Menikö reissu hukkaan, kun nyt palaan takaisin ruokakassin kanssa? Ei varmaan. Tärkeintä on, että Kiinan viranomaiset näkevät, että maailma ei hyväksy ihmisten pidättämistä siitä syystä, että nämä haluavat kehittää yhteiskuntaansa toisella tavalla kuin vallassa keinoja kaihtamatta pysyvät johtajansa. On erityisen epäinhimillistä kohdistaa rangaistus perheeseen, vieläpä vauvaikäiseen lapseen.


On vaikea nähdä, että Kiina voisi kehittää yhteiskuntaansa tai jatkossa edes talouttaan, kun parhaat voimat tukahdutetaan tällä tavoin.
 

kommentoi kirjoitusta



Aika: 14.05.2008 klo 16.35

Otsikko: Musiikkia korvilleni

 Suomi paistattelee kansainvälisissä vertailuissa korruptoimattomuuden ykkösmaana. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että poliittisen rahoituksen osalta olemme sameassa joukossa, yhdessä Kazakstanin kaltaisten maiden kanssa. Euroopan neuvoston korruptioiskuryhmä GRECO kävi tutkimassa Suomessa asiaa ja laati muutama kuukausi sitten suosituksensa. Poliittisen rahoituksen saloja on yksinkertaisesti avattava.

 
Kukapa olisi uskonut vielä viikko sitten, että edellytykset rahoituksen avaamiseen ovat yhtäkkiä erinomaiset. Eduskunnan ehkä vaikutusvaltaisin henkilö, pääministeripuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli sen teki osoittaessaan, että lainsäätäjä ei piittaa säätämistään laeista. Kun vaalirahoitusilmoitusten laiminlyönneistä ei ole säädetty seuraamuksia, voi isojakin tukirahoja vastoin lakia jättää selvittämättä.
 
Toki monella muullakin edustajalla on näitä "Satakunnan parhaaksi ry:n" kaltaisia tukiyhdistyksiä, joiden tilejä he eivät ole eritelleet. Kalli löi kuitenkin kaikki muut laudalta avoimella lainhalveksunnallaan. Tällaiseen kansalaistottelemattomuuteen en ole ennen törmännyt.
 
Kalli on nyt on ilmoittanut palauttavansa rahat ja julkistavansa niiden lahjoittajien nimet, jotka sen hyväksyvät. Uskon, että paine häntä kohtaan kasvaa sille, että Kallin on lopulta kerrottava kaikki avoimesti., jolloin myös selviää, onko rahan avulla syntynyt sopimattomia kytköksiä.
 
Timo Kalli vetoaa nyt oikeusministeriöön, että laki tuotaisiin mahdollisimman pian eduskuntaan, rangaistussäännöksen kera. Hänen puolueensa puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen on viestittänyt Brasilian-matkaltaan, että laissa pitäisi samalla määrätä vaalirahoitukselle yläraja. Tämä olisi kerrassaan mainio juttu, sillä vaali vaalilta kampanjat ovat tulleet hintavammiksi. Käynnissä on todellinen kilpavarustelu, ja siitä on jo tullut demokratian este.
 
Kaikki tämä on musiikkia korvilleni. Tein viime kaudella lakialoitteen, jossa vaalirahoituksen ilmoittamisrikkomuksesta määrättäisiin sakko. Yksi mahdollisuus olisi, että kansanedustaja ei voisi saada valtakirjaansa, ennen kuin on antanut asianmukaisen ilmoituksen vaalirahoituksestaan.
 
Oikeusministeri Tuija Brax on saanut työlleen upeaa, vaikkakin hiukan odottamatonta tukea.

1 kommenttia | kommentoi kirjoitusta



Aika: 29.11.2007 klo 23.55

Otsikko: Vuosikymmenen teatterikokemus - vai vuosisadan?

Kotisivuni ovat olleet teknisistä syistä rempallaan joitakin viikkoja, enkä ole pystynyt julkaisemaan niillä mitään uutta, vaikka syksyn työntäyteisimpänä aikana on tullut puhuttua, kirjoitettua ja koettua paljon. Blogi kuitenkin toimii, joten katkaisen nyt hiljaisuuden.

On pakko sanoa, että Kristian Smedsin Tuntematon sotilas on todella vuosikymmenen näytelmä. Olen iloinen, että ystäväni K. otti minut  eilen mukaansa ensi-iltaan. K., alan asiantuntija, puhuu jopa vuosisadan teatterikokemuksesta. Tämä ei todellakaan ole mitään kesäteatteria, harmittomia, peräkkäin liimattuja tuokiokuvia, mitä esimerkiksi samaan aikaan esitettävä Svenska Teaternin Mannerheim-näytelmä edustaa.

Helsingin Sanomissa Suna Vuori totesi tänään osuvasti, että Smedsin Tuntematon sotilas kertoo kalliisti lunastetusta maasta, joka on myyty halvalla. Tällaisena se on nimenomaan isänmaallinen teko, kunnianosoitus sotien veteraaneille. Vain pintaan takertuva voi kokea sen rienaukseksi.

Iltapäivälehdissä runsaasti huomiota ovat saaneet laukaukset, joita esityksen loppuhuipennuksessa ammutaan kohti yhteiskuntaelämän ja viihteen julkkiksia esittäviä kasvokuvia. Tämä "keskustelu" itsessään osoittaa jotain Suomen kollektiivisen sieluntilan loputtomasta pinnallisuudesta. Eduskunnassa tapasin useita kollegoja, joilta oli pyydetty laukauksista kommenttia, vaikka he eivät olleet edes nähneet näytelmää. Hyvä, ettei sentään ainakaan vielä liene nostettu keskustelua näytelmäntekijän rikosoikeudellisesta vastuusta. 

Symbolisia laukauksia kohti Suomi-ikoneja ei voi käsittää muuksi kuin viestiksi siitä, että eivät isämme ja isoisämme taistelleet ja kuolleet siksi, että maassa nyt vallitsee tyhjänpäiväinen viihteellisyys, hämmennys inhimillisten peruskysymysten äärellä.

Vauraus ei ole tehnyt Suomesta enää aikoihin onnellisempaa, tutkimusten mukaan suomalaiset olivat 20 vuotta sitten jopa onnellisempia kuin nyt. Kansainvälisen sensaation aikaansaanut menestys koululaisten PISA-vertailuissakin kuvaa pikemminkin mekaanista lukutaitoa kuin sydämen sivistystä ja kykyä jakaa kokemuksia ja luoda yhdessä uutta. CP-vammaista potkiva Lammio edustaa hyvinvoinnin varjossa lisääntyvää kovuutta heikko-osaisimpia kohtaan. Kaikenlaisia nahjuksia täällä hyysätään siis.

Saamme myös kosketuksen siihen alitajuiseen painolastiin, jota Suomessa koetaan vielä tänäkin päivänä Venäjää ja venäläisiä kohtaan. Venäjän muuttuminen kuukausi kuukaudelta autoritäärisemmäksi on myös seurausta kyvyttömyydestä tarkastella sotien ja niiden jälkeisen ajan pimeitä puolia silmästä silmään. Katsojien eteen asetetussa Venäjän-peilissä vilahtavat paitsi Vladimir Putinin myös Anna Politkovskajan kasvot. Haluaisinpa  nähdä Smedsin Tuntemattoman sotilaan esitettävän myös Moskovassa. 

Nähköön näytelmän mahdollisimman moni nuori ja nuori aikuinen. Se on uuden sukupolven menneisyydenhallintaa, joka auttaa ymmärtämään mistä me suomalaiset tulemme ja minne matkaamme.

 

1 kommenttia | kommentoi kirjoitusta



Aika: 15.04.2007 klo 09.00

Otsikko: Hallitusneuvottelut - päivä 5

Vanhanen ja Tarja istuvat jo Säätytalon alakerran "emännän huoneessa", kun liityn joukkoon klo 8.45. Kerromme, että emme voi jatkaa neuvotteluja ennen kuin kysymys vesilaista on ratkaistu. Mitäpä jos toimittaisiin samoin kuin RKP:n kanssa: heille piinallinen vaalilain uudistus voidaan antaa eduskunnalle vain hallituspuolueiden yksimielisestä esityksestä? Näinhän on eilen sovittu.

Tarja käyttää intuitiotaan ja luettelee muutamia muitakin meille hyvin tärkeitä asioita.

Pääministeriehdokas herättää meissä luottamusta. Ilman sellaista luottamusta ei yhteisestä hallitustaipaleesta tule yhtään mitään.

Kun johtoryhmä kokoontuu yhdeksän ja kymmenen välillä, Vanhanen hoitaa alta pois joitakin helppoja asioita kuten politiikkaohjelmat. Sitten hän perustelee vaatimustamme vesilaista muille todeten, että jokaisella puolueella on elintärkeitä kysymyksiä, joissa ne eivät voi perääntyä.

Vesilain uudistus päätetään antaa eduskunnalle vain hallituspuolueiden yksimielisestä ehdotuksesta. Todetaan, että ilman erillisiäkin takeita on selvää, että myös eduskunnassa hallituspuolueiden edustajat vievät hallituksen esitykset läpi.

Ydinvoimakirjaus menee sen mukaan, mihin olemme olleet aikaisemmin valmiita eduskunnassa: Ydinvoimaa "ei saa sulkea pois", vaan kaikkia energiamuotoja tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Y-sanan mainitseminen on tärkeää kokoomukselle.

Energiapolitiikan kolmas ydinkohta, uusiutuvan energian takuuhinnat eli syöttötariffit jäävät johtoryhmässä ennalleen: ne tulevat biokaasulaitoksille mutta eivät kuitenkaan tuulivoimalle, mikä on meille suuri pettymys. Kokonaisuudessaan kysymyksessä on kuitenkin tärkeä päänavaus, josta on hyvä jatkaa. Nyt kun olemme illan ja yön kriisin jälkeen taas mukana, moni muukin asia liikahtaa suotuisaan suuntaan, esimerkiksi turpeen uusiutuvuuden määrittelyssä ei uhmata tiedettä.

Vanhanen vetää puoluejohtajat erikseen keskustelemaan ministeriöiden jaosta.

Kuulemme hetken kuluttua, että meille esitetään kulttuuri- ja työministeriä. Päätämme pitää kiinni siitä, että haluamme tehdä ennen kaikkea kunnollista ympäristöpolitiikkaa. Vähintään on toteutettava kaavailumme, että valtioneuvoston kansliaan tulee valtiosihteeri koordinoimaan energia- ja ilmastopolitiikkaa. Jos emme saa ympäristö- tai esim. liikenneministerin salkkua, tulee myös oikeusministeriö kysymykseen. Tarjaa evästetään, että kosketus ihmisten arjen asioihin on tärkeä punnittaessa meille tulevia salkkuja.

Tunnelma käytävillä on hyvin hermostunut. Toiset avainpelurit vaikuttavat tyytyväisiltä, toiset vihaisilta. Pienissä ryhmissä kulutetaan aikaa ja katsotaan, kuka puoluejohtaja kulloinkin viivähtää kaiteen vieressä olevaan pöytään palmun katveeseen Vanhasen puhuteltavaksi.

Odottaessamme Tarjaa käymme läpi neuvottelutulosta ja valmistaudumme esittelemään sitä omalle väellemme seuraavana päivänä. Kirjataan plussia ja miinuksia. Aikuinen vastuu ei tule olemaan helppoa. Tämän parempaa emme olisi saaneet aikaan demarien kanssa. Me olemme tämän hallituksen vasen laita. Meidän avullamme hallituksen kipeät talouspäätökset tulevat kuitenkin olemaan vähän inhimillisempiä. Uusiutuva energia ja ilmastopolitiikka ovat esillä paljon vahvemmin kuin aikaisemmin. Hyvä, että kokoomus ja keskusta itsekin ymmärtävät tarvitsevansa meitä.

Tarja palaa salkkujen kanssa. Voimme saada oikeusministeriön, työministeriön ja ilmastopoliittisen valtiosihteerin tehtävän. Kombinaatio saa pääneuvotteluryhmämme yksimielisen tuen.

Työt saatetaan päätökseen, hallitusohjelma viimeistellään. Johtoryhmä kokoontuu viimeisen kerran illalla. Pääministeri johdattaa puheenjohtajat suureen tiedotustilaisuuteen. Tarja näyttää hyvältä neljän koplassa punaisessa jakussaan. Hän perustelee osallistumistamme Vanhasen toiseen hallitukseen hyvin asiapitoisesti. Muut tunnelmoivat sitäkin enemmän.

Päiväkirjamerkinnät on julkaistu koottuina Apu-lehdessä ja kokonaisuudessaan Avun verkkosivulla.

1 kommenttia | kommentoi kirjoitusta



Aika: 14.04.2007 klo 08.59

Otsikko: Hallitusneuvottelut - päivä 4

Tarja ja minä saamme aamiaispalaverissa evästystä johtoryhmän kokoukseen: talousmurheiden lisäksi mainitaan samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio ja siviilipalvelusajan lyhentäminen. Energiakolmion kärkiä asetellaan: uusiutuvalle energialle takuuhinta, vesivoimarakentamiselle rajat, ydinvoima-asiassa olennaista, että energia- ja ilmastopolitiikasta löytyy sille uskottava vaihtoehto.

Johtoryhmässä ei läpimurtoja. Menopuoli auki, energiasta ei edes keskusteltu. Palaamme raportoimaan omillemme. Joku kysyy, eikö neuvottelukumppaneidemmekin kannattaisi tajuta, ettei kannata tarjota kaikkia aseita opposition käsiin jo hallitusohjelmassa. Lähetämme pienen viestintäyksikön Johanna Sumuvuoren johdolla antamaan tilannekatsauksen puoluetoimistossa koolla oleville piirien puheenjohtajille.

Lounaan jälkeen johtoryhmässä keskustellaan vesilaista. Pidämme tiukasti kiinni siitä, että vesirakentamisessa ei tuhota luonnon- ja ympäristöarvojen oikeudellista suojaa. Muotoiluamme ei hyväksytä.

Talousryhmän pääneuvottelijat marssitetaan johtoryhmään. Anni Sinnemäki puhuu energisesti köyhyyden torjunnan puolesta saaden Vanhasen uskomaan, että olemme tosissamme vaatiessamme kunnallisverotuksen perusvähennyksen korotusta. Vähennys nostetaan 2 000 euroon.

Ulkomaailmassakin tapahtuu. Säätytalon portailla osoitetaan mieltä huippuyliopistoa vastaan. Moskovassa Valeri Panjushkin ja suuri joukko Toinen Venäjä -koalition rauhallisia oppositiomielenosoittajia pamputetaan ja pidätetään.

Klo 19 on taas vihreiden kokouksen vuoro. Huomaamme olevamme kynnyskysymyksen äärellä. Emme pysty kävelemään Säätytalolta pää pystyssä ulos, jos pohjoisen koski- ja allassodat alkavat uudestaan. Mietitään, minkälaista olisi elämä oppositiossa. Sitä on, mutta se ei ole varsinaisesti syy olla eduskunnassa.

Melko kiihkeässä keskustelussa kokeneimmat toteavat, että tässä ei nyt ole mitään kiirettä pois.

Pääneuvotteluryhmä päättää myöhemmin illalla perusteellisen tilannearvion jälkeen, että Tarja ja minä tapaamme Vanhasen aamulla ennen kuin työ jatkuu. Vanhanen ratkaiskoon, haluaako tarttua tilaisuuteen vai ei. Pekka Haavisto on muotoillut erinomaisen kompromissiesityksen takataskuumme. (Tämä on tietysti lasten leikkiä verrattuna Darfurin sotaherrojen taivutteluun.)

Korttelin päässä Marian Helmessä istuu illan päätteeksi ryhmä keskustalaisia ja vihreitä. Ilmapiiriä ei voi sanoa huonoksi, päinvastoin. Kaikki tietävät, missä mennään.

kommentoi kirjoitusta


Site Meter